NOITUUS JA NOITA SANA

Olen julkaissut tämän kirjoituksen alun perin 22.12.2023 mutta nyt muokkasin sitä koska aihe herättää keskustelua ja kipuilua muissakin

Joku soittaa ja tervehdyksen jälkeen kysyn: "Juotko kahvia?" "Juu mistä tiesit?"  "No, kun tänne tuli kahvin tuoksu". 

Alan pesemään porstuaa. Lakaisen portaat ja pyyhin kostealla .En tiedä miksi, tuli vain voimakas tarve tehdä niin kesken päivän. Kun saan asian tehtyä vieras ilmoitta tulostaan. 

Mentorini on kadonnut. Hänellä ei ole sukulaisia. Hänen työpaikaltaan soitetaan minulle ja kysytään tiedänkö missä hän on? Sanon en. Ennakko aavistus kuristaa kurkkua. Pyydän auttajiltani (jotkut sanovat henkioppat) saada selvennyksen tilanteeseen. Yöllä tapaan mentorini välitilassa. Soitan aamulla hänen työpaikalleen ja sanon että lähettäkää poliisit asunnolle. Hän löytyy sieltä kuolleena. 

Tiedän, että asiat joita näen ja tunnen voivat aiheuttaa pelkoa ja hämmennystä niinhän ne tekevät vielä joskus minullekin.

Asiakkaani kertovat saaneensa apua hoidoistani tai siitä mitä näen. Kuten myös läheiseni.

Elämäni aikana en määritellyt itseäni miksikään. Asiat olivat luonnollisia sellaisenaan, kuin vesi purossa. Tein asioita arjessa niin, kuin olin aina tehnyt. Heittelin suolaa olkapään ylitse. Kynttilöillä putsattiin energioita. Puhdistin eteisen tietämättä miksi ja sitten, joku tupsahti yllätysvierailulle. 

Kuljin metsissä höpötellen kukille, puille ja eläimille ja metsän väelle. Kirjoitin, maalasin, pelastelin eläimiä,. Rebel puoleni taisteli paremman yhteiskunnan puolesta. Tarvitessani ruokaa tai tarveaineita pyysin lupaa, hyödyntää metsän antimia tai järven viljaa, Tapiolta tai Ahdilta.

Energiahoitoja teimme jo lapsena. Käytimme sanaa healing mistä lie sana tullut 1970 luvulla, ehkäpä isäni akupunktio opeista. 

 Harjoitin miettimättä asioita sillä minulle asiat eivät olleet erillisiä. 

                                                   ROOLIEN RIISUMISTA

Vasta 10 vuotta sitten kiinnostuin siitä kuka oikein olen tehdessäni valtavaa elämänmuutosta ja kohdatessani massiivisia traumojani. Elämänmuutokseni myötä syöksyin hakemaan lisä oppia joogasta, meditaatiosta, ryhmänohjaamisesta ja vertaistyöstä. 

Kouliinnuin intuitioni vahvistamisessa. Se oli aina ollut vahva ja varoittanut minua ennalta valheellisesta kumppanista, vaarallisesta tilanteesta tai ohjannut oikeaan suuntaan. En vain aina ymmärtänyt kuunnella sitä mutta nyt aloin kuuntelemaan sitä tietoisesti.

Opiskelin Alkuperäistä Japanilaista Reikiä Reiki Senseiksi asti ja Karunaa Karuna Masteriksi. 

Reiki kurssilla Japanilaiset sanat saivat kehoni liikkumaan. Jokin syvä kehomuisti vastasi sanoihin. Alkuperäisen Japanilaisen Reikin opiskelun parissa hurahtikin kolme todella antoisaa vuotta.  Silti asiat eivät istuneet minuun tässä kehossa vaikka Japani on ollut syntymästäni asti minulle läheinen. 

Perustin Ketun Henki nimeä kantavan yrityksen. Tein Reiki hoitoja ja koulutuksia. Kirjoitin Vapauden Asema, Itsensä rakastamisen taito blogia. Sekä kirjan nimeltä Vapauden Asema samasta aiheesta ja elämänmuutoksesta.

Otin osaa Natural High Healing festivaaleille. Kunnes vain tunsin, etteivät ne olleet enää minua varten. Ne olivat muuttuneet liikaa alkuaikojen yhteishenkisyydestä. 

Tutkailin shamanismiä. Kävin muutamissa shamanistisissa tapahtumissa. Ketun Henki tilini läheni luonnollista olotilaansa. Heimotietous. Silti liitin tuon nimen ja y-tunnuksen, pitkälti Reikiin. 

Sain sysäyksen Ketun Henki nimeen Inari Kamista Reiki kurssilla ja jotenkin assosisaatio säilyi vaikka Ketun Henki toiminimenä sopisi, kuin nenä naamaan metsäiselle Noidalle. 

Senseini ja Shamanismin opettajani eivät ymmärtäneet, kun kerroin, että minusta minussa virtaa kaksi eri energiaa, etsiessäni vastausta siihen mitä tunnen. Toinen tulee metsästä toinen tuntuu Reiki energialta, kerroin heille. He sanoivat minulle, että kaikki energia virtaa samasta lähteestä. En voinut yhtyä heidän mielipiteeseensä sillä minulle metsän energia on täysin erillinen kaikesta. 

                              

Ketun Hengen aikaan kirjoittelin vielä ahkerasti Vapauden Asema blogiani, kun blogin oli aika muuttaa nimeään ja konseptiaan pohdin Ketun Henkeä mutta jotenkin se ei resonoinut blogin nimenä.

Vuonna 2019 perustin NoitaTaival blogin vertaistueksi okkultisille etsijöille koska itse koin jääneeni niin yksin näiden asioiden kanssa. Olen kantanut myös erilaisuuden leimaa koko ikäni joutuen muun muassa koulukiusatuksi lapsena.. Liitin Noitataival blogiin myös Instagram tilin ja sitten ne vain jäivät hyödyntämättä. 

Lähtöni maailmalle 2021 sai taas Vapauden Asema tilini julkaisut etenemään. Huomasin kuitenkin, että pelkkä matkailuista julkaiseminen ei ollut minun juttuni. 

Mystiikka oli ja on ollut aina osa arkeani. 

Ketun Henki ei kuitenkaan ollut enää se mitä kaipasin. Reiki jutut ja shamanismi alkoivat tökkimään. Shamanismi sanana oli jotenkin vieras, kuin päälle liimattu. 

Niinpä sitten tapahtui luonnollinen jatkumo. Aloin käyttämään enemmän NoitaTaival tiliä ja silloin tuosta valinnasta alkoi ihme ryöpytys. 

                                 NOITA SANA  AIHEUTTI NOITAVAINOT

-Ei sana Noita ei resonoi minulle. -Siitä tulee vastenmielinen olo. -Se ei ole hyvä tilin nimi. -Se ei todellakaan kanna sua, mä tunnen sut aina Riikka-Lea Ketun Henkenä. -Sana Noita ei ole hyvä. Ei sitä kannata käyttää., se on vastenmielinen. -Se resonoi ihan eri taajuudella. -Mä en todellakaan pidä Noita sanasta.- Sehän on pahaa ja kiellettyä.

 -Kanattaako ottaa itselleen se käyttöön? -Noituus ei resonoi kellekään. -Ethän sä tee muuta ku kääntelet kortteja. -Ei kukaan niitä sun juttuja lue mutta sun kirja ja sun elämä on se mitä ne lukee.-Kyllä sulla menee paremmin, jos kirjoitat vaan omasta elämästäsi.

Kenenköhän elämästä tämän blogin joka ikinen kirjoitus sitten on? 

Vaikka jotkin asiat olisi tarkoitettu neuvoiksikin se mikä siellä alla lepäsi oli pelko. Tunnistin sen ja se aiheutti minulla vastareaktion.

Noituuden yleisö ja yhteisökin on pieni. Sanallahan on jäätävä kaiku. Mutta ihmeellisintä on mielestäni se, että vuosisatoina alistetut naiset ovat niitä, jotka ruokkivat itseään yhä sillä pahantahtoisella ja valheellisella ilmentymällä, jolla miehet ovat meidät alistaneet. He siis jatkavat miesten aloittamaa vihaa ja alistamista.

 Se, että naiset iskevät tikareita toisiinsa, minusta se kertoo todellisesta voiman puuttumisesta. Yhteisö on vain niin vahva, kuin sen heikoin lenkki.

Olin julkaissut tämän kirjoituksen jo puolivuotta sitten mutta 27.4.2024 olin Suomen Noitakonfenrensissa. Siellä oli paljon eri puhujia mutta itseä kosketti  Luminaari Blackthornin puhe. Hän puhui juuri tästä aiheesta nimellä Kun erilaisuus vie noidan roviolle. 

Puhe kosketti vaikka oma mietintäni olikin päätynyt  jo vuosia sitten samaan johtopäätökseen, kuin hän päätyi omassa puheessaan. En ole jeesus enkä käännä toista poskea.

                       MAAILMA MUUTTUU VAIN, JOS ME ITSE MUUTAMME SEN

Vaikeneminen ei ole kultaa asioissa, jotka rikkovat meitä. Meillä on oikeus loukkaantua ja olla vihaisia. Meillä on oikeus puhua ja nostaa kissa pöydälle noista asioista. Meillä on sisään rakennettu vietti, joka odottaa tukea ystäviltä ja perheeltä.

Tietenkin kirjoitan blogia ja teen videoita NoitaTaival y-tubeen sekä TikTokiin jotta joku lukisi blogia ja katsoisi videoita. Teen tätä samalla periaatteella, kun jaoin todella rankat elämänkokemukseni ja kasvumatkani julkiseksi. Kirjan alkusanoissa on vastaus:

Miksikö kirjoitan tämän? Ehkä selviytymiseni tähän hetkeen voi pelastaa jonkun muun jossain. Ehkäpä tämä on pelastusrengas, jonka joku tarvitsee. Pieni pilkahdus toivosta, auringon säteen osuminen tuskaisaan kyyneleeseen. -Vapauden Asema-Itsensä Rakastamisen Taito-

Noita on ikivanha sana parantajalle ja näkijälle, ihmiselle joka pystyy muuntamaan todellisuutta paremmaksi taikka huonommaksi. 

Ja minusta on pöyristyttävää, että juurikin naiset ovat vastaan sanan käyttöä, kun miehet ovat luoneet sille tämän synkeän kaiun kiduttamalla, raiskaamalla ja polttamalla roviolla naisia ja lapsia.

Ja Noitavainot todellakin olivat ja ovat edelleen vuonna 2024 järkyttävä hyökkäys erilaisuutta vastaan. 

Minua ihmetyttää  miten vuonna 2024 erilaisuuden pelko elää edelleen vahvana ja leimoja lyödään toisiin ja toisten tekemisiin. Kiusaamiset, pahoinpitelyt, vainoamiset, lainmuutoksetkin, joissa kriminalisoidaan erilaisuutta ovat arkipäivää niin meillä kuin maailmallakin.

Sairas yhteiskunta muodostuu yksilöistä. Tämä olisi jokaisen syytä muistaa. Se muodostuu ajatuksistamme ja teoistamme. Kun lyömme leimoja toisiin me lyömme niitä myös itseemme. Me muodostamme tämän ajan todellisuuden ja silloin me olemme myös vastuussa siitä ihan jokainen mitä se heijastaa meille takaisin.

Maailma ei muuttunut pelkästään sillä, että avasin sanaisen arkkuni puolustaen näkemystäni Noita sanasta ihmisille ja muistutin miksi sana on kaunis sana vaan se muuttui, kun ihmiset näkivät paljon erilaisia julkaisuja, puheita, blogeja, lehtiartikkeleita. He näkivät mitä noituus todella on. 

He näkivät sen muistoissaan ja tunsivat sen sisällään. Jonkin ikiaikaisen liikuttavan heitä.

Vanhat haavat kestävät kauan parantua mutta me näemme, että meillä on toivoa. Sillä me luomme maailmamme.

                                           

                                          SUOMALAISUUS JA SANA NOITA 

Tänään katson ylpeänä taaksepäin ja näen sen mihin edesmenneen mummoni vierailu luonani vuonna 2018 minut vei. Hän sanoi, että minun pitäisi uskaltaa mennä syvemmälle. 

Eilen käänsin Noitakortteja ja sain viestin, että esivanhemmillani on asiaa. He selventäisivät polkuni seuraava askelta. Pyysin heitä tulemaan kertomaan sen. Yön nukuin syvästi, kuin lapsi. 

Aamulla katsoin Kristallipalloa sillä asia ei ollut selvinnyt yön aikana. 

Mieleni pölötti niitä näitä vaikka pöydällä tanssi energiaa pallon ympärillä. Niinpä tein aloituksen uudestaan ja vain tyhjensin mieleni. Lopetin katselmuksen lyhyeen mieleeni iskostuessa vain yksi sana juureni. 

Juureni suuremmassa kaavassa ovat kiinnostaneet  minua vuosikymmenen ja aloin etsimään netistä tietoa.

Sieltä johduin etsimään pidemmälle, kuin Karjalaan. En itse asiassa etsinyt sanaa Noita vaan sitä mistä esi-vanhempani ovat tänne tulleet ja putosin kiehtovaan artikkeliin.

-Kantaurali on kieli, jolla eräs ihmisjoukko jutteli juteltavansa ja lauloi laulettavansa noin 4 500 vuotta sitten Länsi-Siperiassa Uralvuorten eteläpäässä. Kyseessä on suomen kielen vanhin tunnettu kantamuoto.

— Kantauralin sanastoa on suomessa edelleen paljon, mutta äänteiltänsä ja osin merkityksiltänsäkin niin muuntuneina, ettei niitä äkkiseltään tunnistaisi, sanoo Helsingin yliopiston vieraileva tutkija, kielitieteilijä Santeri Junttila.

Jotkut kantauralin sanat kuulostavat kyllä tutuilta: śilmä tarkoitti silmää, künči kynttä, tälwä talvea, kala kalaa, śijil(i) siiliä, muna munaa, käli kieltä, nojta noitaa, emä äitiä, weti wettä ja päjwä päivää. Myös monet verbivartalot ovat tunnistettavia: meni-, läkti-, elä- ja niin edelleen.-

Lainaus Helsingin Yliopiston artikkelista tästä linkistä pääset lukemaan koko artikelin Ennen Suomea ja Saamea Suomessa puhuttiin lukuisia kileiä 

Huolimatta vainoista ja ivasta voin vain seistä sen takana mitä uskon ja tiedän todeksi omassa elämässäni.

Sana Noita juontuu historiasta kauan ennen kristinuskoa ja Noitavainoja. Hän on ollut kunnioitettu ja pelättykin jäsen yhteisössään, koska voimaa ei ole ymmärretty eikä ymmärretä näinäkään päivinä. Siltikin hänen apunsa on kelvannut paitsi sitten, kun voi kääntää takkinsa.

Ymmärrys syntyy halusta tietää mutta pelko tappaa ymmärryksen.

Tähyän pidemmälle, ulotan etsintäni pidemmälle . Se sama matka näkyy kerroksissani, joita riisun elämäni sykleissä. Olenkohan lopulta vain alkumuna? 

En tiedä kuinka pitkälle mummini minua patistaa. Mutta tiedän nyt, että vastaus piilee historiassa. Pikkuhiljaa kaikki saa merkityksensä. Pala palalta. Ja siksi sillä on merkitystä mistä olen tullut ja mitä sanaa haluan tällä hetkellä käyttää itsestäni.

Riikka-Lea Punaisen Kartanon Noita Tytär