LOITSUJEN SYNTY

Loitsut syntyvät sisällämme olevasta tiedosta, jossa kohtaa elämänkokemuksemme. Ne herättävät oman voimamme, jota käyttämällä pääsemme päämäärämme mikä se kulloinkin on.

Antauduttuani polulle täysipäiväisesti seitsemisen vuotta sitten runot muuttivat muotoaan. 

Minulle kanavoitui runoja, jotka muuntuivat loitsuiksi. En luonnollisesti tiennyt sitä silloin. Huomasin mikä vaikutus runoilla oli toisiin ihmisiin, kun lausuin ne. Ennenkaikkea huomasin mikä vaikutus niillä oli minuun. Olin synnyttänyt loitsuja.

Koetin joskus lausua kaikkien tuntemaa "nouse luontoni lovesta" mutta se ei merkinnyt minulle mitään. En saanut siitä mitään tunnetta. Jäin kylmäksi.

Tässä piilee se tavallinen sudenkuoppa. Me odotamme asioiden tulevan ulkopuoleltamme. Ne eivät tule! 

Kaikessa ihan kaikessa elämässä on kyse itsetuntemuksesta ja oman voiman löytämisestä.

 Olitpa sitten töissä pankissa tai haaveilet toisten ihmiseten auttamisesta. Sinun pitää tehdä matka sisällesi. 

Ei opettajia tarvita opettamaan meille taitoja vaan herättämään meissä syvällä uinuva tieto, jotta voimme käyttää taitojamme.

Taitomme heräävät, kun kuuntelemme itseämme. Sitä mikä resonoi sinulle. Kun opit kuuntelemaan itseäsi hämmästyt kuinka paljon jo tiedätkin.

Meidän pitää uskaltaa kyseenalaistaa meille syötetty tieto. Ihan kaikki ja löytää oma tapamme toimia. Se löytyy yksikertaisesti resonanssilla.  

Yksinkertaistettuna: menet kauppaan hakemaan maitoa. Olet koko elämäsi juonut lapsuuden kodissa punaista maitoa. Joku kertoo, että sininen on terveellisempää. Päätät kokeilla. 

Miksi? Intuitiosi herää ja vie sinua oikeaan suuntaan. Sillä, jos se ei heräisi jättäisit kokeilematta. 

Yllätyt maidon mausta ja mietit tämä olikin paremman makuista, miksi olen juonut punaista maitoa viimeiset 20 vuotta ? 

Olet herännyt huomaaman, jotain mikä oli aina sinussa. Oma makusi.  

Mikä sinussa tuntuu hyvältä? Sitä on resonanssi. Sen tuntee koko kehossaan. Sitä herää henkiin sähkövirran kulkiessa kehosi läpi. Se vahvistuu mitä enemmän opit luottamaan itseesi ja intuitioosi.

Intuitio on lihas, joka paranee harjoittamalla. Sinä tarvitset sitä kaikkea kulkiessasi polullasi. Se on johtotähti jota seuraamlla löydät oman voimasi. Resonanssi kertoo, että tämä on minulle tarkoitettua. 

Ja juuri näin käy myös loitsiessa. Herätät oman voimasi omilla sanoillasi. Tietenkin voit käyttää muiden sanoja, jos ne oikeasti tuntuvat toimivan. Jos saat oikeasti sieltä virtaa. 

 Kun herätät voimasi voit suunnata sen siihen tarpeeseen, johon tarvitset sitä.

Minä käytin omaa runoani oman valoni vahvistamiseen. Olin koko elämäni kuullut kuinka epäkelpo ja ei rakastatteva olin. Minulla oli useita rankkoja hylkäyskokemuksia kaikki perheeltäni alkaen äidistäni. 

Vapauden Nainen runosta tuli jotain mitä rupesin käyttämään itseeni pelkojeni ja epäuskon lyödessä ylitseni. Seisoin peilin edessä sitä lausumassa. Se sai voimaa jokaisesta sanastani. Voima muotoutui sisälläni. 

OLEN TULI

OLEN LIEKKI MAAN

OLEN VETTÄ KUOHUISSA VIRTAAVAA

ALLA TYYNEN PINNAN HILJAA HUOKAAVAA

OLEN PUU JONKA OKSAT ILOISESTI HEILAHTAA

OLEN KAUNEIN TAIVAS

YÖTÖN MAA

VARJO JOKA SYVÄLLÄ KANJONISSA ASUSTAA

OLEN TUULI JOKA LAILLA MEHILÄISEN SIIVEN SINUA HELLÄSTI KOSKETTAA

OLEN KORKEIN VEISU 

OLEN HUUTO TUSKAN

SYNTYMÄN

OLEN SE RAKKAUS 

JOTA ETSIT 

JOKA KAIKKEA KOSKETTAA 

OLEN SE RAKKAUS

JOKA KAIKEN SAAVUTTAA

         -Riikka-Lea Ketun Henki-

 

En uskonut itsessäni olevan mitään hyvää. Kun oma valo vahvistuu näet itsesi selvemmin. Se valaisee varjosi ja antaa voimaa kävellä varjojen laakson läpi sillä se on tarpeellinen matka, jotta tiedät oikeasti kuka olet ja mikä on sinun voimasi. Mistä se kumpuaa? 

Äläkä pelkää, matka alkaa jo syntymästä kulkiessamma eri tasojen läpi eri aikoina. Ei ole väliä koska kiinnostut polusta itseesi sillä muista, että olet kulkenut siellä jo koko elämäsi. 

Me mittaamme aikaa kellollamme, viikoissa, vuosissa mutta niillä ei ole mitään merkitystä universumin kannalta. 

Minä uskon reikarnaatioon olen koskettanut, jotain niin syvää aikojen alusta, etten voisi uskoa toisin vaikka haluaisin. Juuri siksi kronologinen aika ei ole tärkeä. Matka itseen on, sillä siellä sinulla on kaikkeus. Kyse on muinaisen tiedon heräämisestä sinun sisälläsi ja sinne sinä pääset jatkamalla elämääsi ja tulemalla tietoiseksi itsestäsi. 

Samalla opit taitoja. Enhän minäkään tiennyt kirjoittaessani runoja synnyttäväni loitsuja mutta niiksi ne ovat muotoutuneet. Kaikki tapahtuu jo ennen kuin ymmärrät mihin, jotain taitoa tarvitset. Sellaista on elämä.

Ei elämänpolkuni ollut rankka siksi, että se olisi kosto karmalta vaan siksi, että juuri tänään minä tiedän miten eheytyä ja pystyn käyttämään tuota tietoa muiden hyväksi ja ennen kaikkea itseni hyväksi. Se on voima josta ammentaa.

Siitä syntyi arkipäivän loitsu, jota käytän erittäin haastavissa tilanteissa : 

ONKO JOTAIN MISTÄ EN SELVIYTYISI? 

Loitsulla ei ole määrämittaa ja se mikä toimii mielikuvaan liitettynä on se millä on merkitystä. 

 Pelkästään nuo sanat saavat minut muistamaan kaikki mitä olen elämässäni tehnyt. Muuttanut yksin ilman apua, pitänyt taide ja runonäyttelyitä, oppinut soittamaan bassoa, jättänyt kipeitä suhteita, selvinnyt kuolemasta, selvinnyt muiden kuoleman aiheuttamasta tuskasta ja niin edelleen.  

Nämä ovat minun viivojani revolverissa. Mitkä ovat sinun? 

Eräänä päivänä kirjoitin runon, joka oli minusta suunnattoman surullinen mutta silti lohdullinen. Minä tiesin että äitini aika oli tullut ja sanat vain nousivat sisältäni. Ne lohduttivat minua tuskassani. Lausin ne äitini arkun äärellä. Tiesin, että hyvästelimme kuorta sillä tunsin hänen sielunsa. 

Tässä loitsuni kuoleman tuskaan

TURKOOSIN MEREN KALOJA

KUOLLEET LINNUT SELÄLLÄÄN   

JO POIS MENNEET

SIELUT PIKKUISET

VAIN TYHJÄT KUORET 

VAJOAVAT SYVYYKSIIN

               -Riikka-Lea Ketun Henki-

Olimme hyvästelleet hänet sinä yönä, kun hän kuoli. Me menimm pesemään isosikon kanssa hänen ruumiinsa ja tärkeintä oli pestä hänen jalkansa. Se oli syvästi pyhää. Melkein puolitoista kuukautta myöhemmin hän kävi luonain vilkutti vastarannalta auringon laskiessa. Hän oli päässyt perille. 

                  

Muutama kuukausi sitten alkoi mielessäni pyöriä , noin 7-8vuotta sitten, häälahjaksi kirjoittamani runon loppuosa. Se voimistui ja puski läpi ollessani syvyyksissä, kuten kaukohoito tilanteissa ja tilanteissa joissa tulkitsin ihmislle tarot pöytiä. 

Lopulta otin rumpuni, rummutin lausuen sanoja ja tiesin hänen tulleen. Istuin alas pöytään, yhdistimme energiamme. 

Tiesin jo kirjoittaessani sitä runoa, että sillä oli syvä merkitys itsellenikin mutta meni näin monta vuotta ennen, kuin se selvisi. Pieni pala rakkautta.

KUUN VALOSSA

REVONTULESSA

KASOISLIEKKI PALAA

HEIDÄN MAAILMOISSAAN

RAKKAUS 

ON SUURINTA TAIKAA

                     -Riikka-Lea Ketun Henki-

Sanat tulivat elettyäni elämää, joten sinulla on varmasti sanoja sisälläsi. Voimakkaita muistoja. Komapastuskiviä, onnistumisia. Kaikki se oman voimasi lähteenä.

Mitä vielä tarvitset ? 

Niin toki kynä, paperia ja hetki aikaa itsellesi jotta muistaisit miten voimakas olento olet jo nyt.

Kauneinta valoa päivääsi <3